Kylpyhuoneiden ja vesieristämisen historia Suomessa

Miten märkätilat muuttuivat "ikuisista riskipaikoista" hallituiksi rakenteiksi

Kylpyhuoneiden historia on itse asiassa yllättävän lyhyt, ainakin tavallisten kotien osalta. Suurin osa suomalaisista kodeista ei vielä reilu sata vuotta sitten sisältänyt lainkaan nykyisen kaltaista kylpyhuonetta.

Maailmalla – ensimmäiset kylpyhuoneet

Ensimmäisiä varsinaisia kylpytiloja oli jo antiikin aikana.
Roomalaisilla oli kylpylöitä ja kehittyneitä vesijärjestelmiä, ja varakkaimmilla saattoi olla omia peseytymistiloja kodeissaan.

Moderni kotikylpyhuone alkoi kuitenkin kehittyä vasta 1800-luvun lopulla, kun:

• vesijohtoverkot yleistyivät

• viemäröinti kehittyi

• hygienia-ajattelu muuttui

Aluksi kylpyhuone oli luksusta — ei tavallisen ihmisen arkea.

Suomessa – peseytyminen tapahtui muualla

Suomessa tärkein peseytymispaikka oli pitkään sauna.

Monissa kodeissa:

• ei ollut juoksevaa vettä

• ei viemäröintiä

• ei sisävessaa

• ei suihkua

Peseytyminen hoidettiin:

• saunassa

• pesuvadilla

• kantovedellä

Vielä 1940–1950-luvuilla tämä oli täysin normaalia monessa suomalaisessa kodissa.

Puutaloissa märkätiloja ei yleensä ollut lainkaan sisätiloissa, vaan pesut hoidettiin ulkosaunassa. Ajatus siitä, että vettä roiskuisi päivittäin talon sisällä lattioille ja seinille, olisi tuntunut monesta täysin oudolta.

Ensimmäiset modernit kylpyhuoneet Suomessa

1950–1960-luvuilla kaupungistuminen kiihtyi ja kerrostaloja rakennettiin paljon. Samalla koteihin alkoi ilmestyä:

• sisävessoja

• pieniä pesuhuoneita

• kylpyammeita

• ensimmäisiä suihkuja

Mutta nämä tilat olivat hyvin erilaisia kuin nykyään.

Tyypillisiä ratkaisuja olivat:

• muovimatot

• osittain kaakeloidut seinät

• betonirakenteet

• valurautaiset lattiakaivot

Varsinaisia nykytyyppisiä vesieristeitä ei vielä ollut.

Ajateltiin usein, että:

• laatta kestää vettä

• saumat "hengittävät"

• rakenteet kuivuvat ajan kanssa

Ongelma oli siinä, että laatta ja sauma eivät oikeasti ole vesitiiviitä.

Aika ennen varsinaisia vesieristeitä

1950–1970-luvuilla märkätiloja rakennettiin hyvin eri tavalla kuin nykyään.

Rakenteissa käytettiin esimerkiksi:

• betonirakenteita

• sementtipohjaisia tasoitteita

• bitumisivelyjä

• kosteussulkuja

• muovimattoja vedeneristeen kaltaisina ratkaisuina

Vesi pääsi kuitenkin hiljalleen rakenteisiin:

• puurakenteisiin

• levytyksiin

• eristeisiin

• lattioiden liittymiin

Koska moni rakenne jäi jatkuvasti kosteaksi, seurauksena oli:

• homevaurioita

• lahovaurioita

• mikrobikasvustoja

• hajuhaittoja

• rakenteiden heikkenemistä

Moni vanha kylpyhuone näyttikin pinnalta täysin ehjältä, vaikka rakenteiden sisällä oli jo vakavia kosteusvaurioita.

1970–1980-luku – ongelmat alkavat näkyä

1970–1980-luvuilla suihkukylpyhuoneet yleistyivät nopeasti.

Samaan aikaan alettiin huomata vakavia kosteusongelmia.

Rakennusala ymmärsi vähitellen, että:

• pelkkä laatta ei riitä

• kosteus siirtyy rakenteisiin yllättävän helposti

• erityisesti nurkat, läpiviennit ja lattia-seinäliitokset ovat riskikohtia

Märkätiloissa käytettiin usein:

• kosteussulkuja

• bitumisivelyjä

• erilaisia muovipohjaisia ratkaisuja

Nykyisen kaltaisia sertifioituja vesieristejärjestelmiä ei kuitenkaan vielä ollut.

Toteutustavat vaihtelivat paljon:

• osa käytti bitumia

• osa teki vain "kosteussulun"

• osa ei juuri mitään

Yhtenäisiä käytäntöjä ei vielä ollut.

1990-luku – suuri käännekohta

1990-luku oli suomalaisessa märkätilarakentamisessa merkittävä murros.

Vesieristykset alkoivat yleistyä kunnolla erityisesti suihkutiloissa, ja samalla rakennusmääräykset tarkentuivat.

Rakennusalalla ymmärrettiin entistä paremmin:

• kosteuden käyttäytymistä

• rakenteiden kuivumista

• höyrynsulkua

• vesihöyryn siirtymistä

Suihkutiloihin alettiin tehdä:

• yhtenäisiä vedeneristekerroksia

• vahvikekankaita nurkkiin

• tiivistettyjä läpivientejä

Vuonna 1999 Suomen rakentamismääräyskokoelman C2-määräykset nostivat kosteudenhallinnan aivan uudelle tasolle.

Tämän jälkeen märkätilojen asianmukainen vedeneristys käytännössä vakiintui pakolliseksi osaksi rakentamista.

2000-luku → nykypäivä

2000-luvulla vesieristämisestä tuli erittäin tekninen osa rakentamista.

Markkinoille tuli sertifioituja järjestelmiä, joissa:

• pohjuste

• vedeneriste

• vahvikenauhat

• läpivientikappaleet

• massat

• kaivolaipat

• kiinnityslaastit

toimivat yhtenä valmistajan hyväksymänä kokonaisuutena.

Samalla työmenetelmät tarkentuivat:

• kuivakalvon paksuuksia alettiin mitata 
• tuotteille tuli tarkat kuivumisajat

• kaatojen merkitys korostui

• dokumentointi lisääntyi

Nykyään hyvin tehty vesieristys on yksi tärkeimmistä asioista koko märkätilan käyttöiän kannalta.